Työntekijä on ihminen. Työnantaja on ihminen. Asiakas on ihminen.
Teemme työtä ihmiseltä ihmiselle. Ihmisen tärkein työväline on ihminen itse.
Jos kroppa tai pääkoppa ei ole kunnossa, tiedetään kyllä kaikki mitä se tarkoittaa.

Meidän tärkein arvo Puhtaassa Ilossa on  tasapainoinen elämä: hyvä arki.
Että ihminen voisi olla tyytyväinen elämäänsä, pitää asioiden olla balanssissa.
Riittävästi työtä- riittävästi leikkiä. Riittävästi terveellistä ravintoa- riittävästi huithapeliherkkupäiviä (aina silloin tällöin pitää saada revitellä).
Riittävästi lepoa- riittävästi rasitusta. Riittävästi vastuuta- riittävästi vapautta.
Sitä ihminen tarvitsee- molempia vaakakuppeja tasaveroisella lastilla. Riittävästi myös ILOA – riittävästi surua.. (kuka nyt vaaleanpunaisessa hattarassakaan haluaa koko elämäänsä elää? Jos elämä ei välillä vetäisi mattoa jalkojen alta, niin ei voisi arjen ihanuudestakaan olla kiitollinen.)

Arvostan suuresti Pekka Niskaa- ja heidän ajatustaan työkunnon ylläpitämisestä. Aloitettiin myös meillä lenkkeillä työporukalla aina tiistaisin- minimissään 5km lenkki yhdessä taivaltaen. On matala kynnys aloittaa- eikä oo liian monimutkaista ja vaativaa. Jokaisella on jalat ja kengät ja riittävä kunto suoritukseen! (ja tästä työntekijöitä kiitämme ajatuksella 1km=1€=1piste)

Mietintämyssyssä muhii myös muita juttuja, joilla halutaan yhdessä touhuten edesauttaa meidän porukan terveyteen ja hyvinvointiin.  Vartokeehan vaan, odotettavissa on  Wahlforssinkadun varrella Puhtaan Ilon pihassa jumppaakin syksyn korvalla (ja ihan työajalla!!!)

Ihminen ei ole kone- työntekijä ei ole kone. Työnantaja(kaan!) ei ole kone. Yrittäjä(kään) ei ole kone.  (tai no joo, yrittäjä=kone)

Omalla perstuntumalla voin sanoa puoli vuotta  täpöllä (työpainoitteisesti liki 24/7) painaneena ja kaikkensa antaneena, että välillä on todellisessa voimantunnossa ja välillä tekee mieli vaan itkeä. Välillä kone meinaa sanoa: ”crash boom bang” ja välillä tuntuu, että kone jopa kehittyy. Sitä se on vaakakuppia kerrakseen.  Ja taas homma jatkuu. Ja jatkuu.

Kuten Antti-Konsultti kerran minulle sen sujuvasti kuvasi: ”Ollaan kuin kuminauhoja, venytään eri tahtiin ja eri mittoihin. Toisilla myös kuminauha on haperoitunut ja napsahtaa helposti poikki.”
Minun ja Eevan kuminauha on ainakin viritetty supertaajuudelle!

Tästäpä pääsen summaamaan: pitää olla työ kunnossa, jotta on työkunnossa- ja tämä sanapari vaatii kaikkea tasapainoisessa suhteessa (sekä töissä että vapaalla). Sillä elämä eikä työelämä ei ole sama eikä IHAN SAMA<3  Vaan tärkeä osa ihmisen hyvinvointia!

Sillä sipuli.
-Suvi