P***a ei pesemällä lopu. Näetkö  yökötystä vai mahdollisuuksia?
Miten elää tässä päivässä ja ajassa? Miten kasvaa, kehittyä ja uudistua? Yrityksessä joko on sitä tai ei ole- yksinkertaisesti tahtoa uudistua. Do or Die. Tänä päivänä on muututtava. Elettävä muutoksen mukana.

Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.

Puhtausalan isommat yritykset tuntuvat olevan keskimäärin vähintään kolmekymppisiä. Siis meikäläisen iässä. Amsterdamissa, puhtausalan Euroopan suurimmilla messuilla tapasin monta yrittäjää, jotka olivat jo mopin varressa ennen kuin olin edes pilke ihanan isäni silmäkulmassa.
30 vuotta. 40 vuotta. HC-yrittäjät jopa 50 vuotta. Se, jos mikä on  tosi hurjaa! Arvostan työtä ja työntekijää ja pitkäjänteistä työtä puhtauden parissa. Olipa kyse mistä alasta tahansa- arvo on sama.

Viisas korppi osaa valita oksansa, jolla istuu.

Tunti per tunti tehty kasvu ja elanto ei  ole yhtä helppoa kuin kuppikakku mikrossa. Siitä huolimatta mieleen pyrkii ajatus, mitä kaikkea tuohon mystiseen kolmeen kymmeneen vuoteen mahtuu? Ensin vaan itketään, sitten konttaillaan, opitaan kävelemään, juoksemaan, kaatuillaan ja juostaan kovempaa, nauretaan ja sitten pidetään kiinni elämästä puntti tutisten matkalla kohti hautaa. Siinä matkalla on ELÄMÄÄ.

Ja hitokseen työtä. Mikä on sitten suurin este kasvulle ja uudistumiselle?  Miksei monessa puhtausalan  yrityksessä tapahdu mitään? Kolmeenkymmeneen vuoteen. No joo, toki tapahtuu jotain. Aaltoliikettä – onnistumisia ja epäonnistumisia, itkua ja naurua- kaatumista ja ylösnousemista. Kuitenkin mukavuusalueelle jämähtäminen taitaa olla suurin tikku lihassa. Syvällä lihassa.

Alf Rehn kirjoitti tällä viikolla neukkareissa pönöttävästä huonelihasta. Olisiko kenties meillä puhtausalalla jonniinverran pölyttynyttä ja moppiintarttunutta lihaa? Ollaanko me ihan pystyyn homehtuneita?  Suurin osa meistä on niin syvällä (pää sankossa), ettei nähdä mahtavia mahdollisuuksia ja kaikkea sitä hyvää, mitä tämä maailman mahtavin toimiala tarjoaa! P***A ei pesemällä lopu. Se on ehtymätön luonnovara. Ja toisen roskahan on toisen aarre;D

On ihan huippua kun on vielä nuori ja vetreä- ja vierellä on (sielultaan;D) nuori ja vetreä yrittäjäkumppani, jonka kanssa voi uudistua ja ennen kaikkea rakentaa uutta. Kumppani, jonka kanssa voi oppia tanssimaan.

Meillä seniorit ja juniorit pelaa samassa tiimissä ja vieläpä kohti samaa maalia.  Nuorin on 18v ja vanhin 58v. Meillä se 40 vuotta taittuu tähän väliin. Puhtaus ei tule puhaltamalla – mutta tuloksia tulee yhteen hiileen (tai pölypalloon) puhaltamalla. Uskomalla omaan juttuun- yhdessä ja vieläpä PUHTAASTA ILOSTA.

Meidän asiakas, 96v veteraanimamma,  totesi virkeytensä ja pitkän iän salaisuudeksi sen, ”ettei piä heittäyttyy nynnyin seuraan, vuan ehtiytyy nuoremmanmielisten ja vappaampien sieluin seuraan”.

Tässä tulee päivän manifesti:
Emme aio elää läpät silmillä- se on fakta. Elämme vapaina ja nuorenmielisinä.
Emmekä aio heittäytyä virran vietäväksi. Me uimme vastavirtaan.

Jo ajatuksenkin tasolla<3
t. MYÖ NIIN RAKASTETAAN PUHTAUSALAA, SUVI& CO Puhtaasta Ilosta