Kun on puhdasta

Kun on puhdasta = Kunnon puhdasta

Puhtauden laatu on puhututtanut alan ihmisiä ja asiakkaitamme vaikka kuinka kauan. Asiakkaat ovat kertoneet, että he ovat valmiit panostamaan ihan reilusti siivoukseen, kun vaan tehdään kunnon puhdasta. Eli valmiutta maksaa kunnon työstä on. Asiakkaamme ovat kertoneet esimerkkejä siivouksen laadusta mm. siitä, että lattia tai pöytä on käyty pyyhkäisemässä lähes kuivalla mopilla tai pyyhkeellä ja tahrat eivät ole lähteneet. Useat asiakkaat jopa kertovat siivoavansa uudestaan siivoojien käynnin jälkeen. Ei kuulosta hyvältä!

Miksi tähän on menty tai mistä tämä johtuu? Siihen lienee monta syytä, mutta nostan nyt esille menetelmäosaamisen merkityksen. Nykyaikainen siivous käsittääkseni tarkoittaa sitä, että siivotaan tilat tarpeen ja lian mukaan. Tarve on riippuvainen tilojen käyttötarkoituksesta ja toiminnasta tiloissa. Olennaista siivoustyön onnistumiselle on, että lika tunnistetaan ja valitaan lian poistamiseen sopivimmat menetelmät ja välineet. Kaikki siis lähtee lian arvioinnista ja tunnistamisesta. Edellä kuvaamani asiakkaiden tarinat kertovat karua totuutta osaamisen tasosta, mikäli ne pitävät paikkansa, eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö pitäisi paikkaansa. Toki yksi syy noihin tilanteisiin voi olla myös väärin resursoitu ja myyty työ.

Siivousmenetelmät ja -välineet ovat kehittyneet viimeisen 10 -15 vuoden aikana aimoharppauksin. Työtä on pyritty keventämään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tässä onkin ehkä yksi alan kompastuskivistä. Onko työn ja välineiden keventämisessä menty jo lian pitkälle? Oppilaitoksissa opetetaan nihkeän, kostean ja märän menetelmän erot ja niitä harjoitellaan ahkerasti. Olisiko syytä painottaa enemmän lian tunnistamista ja analysointia? Törmään usein sellaiseen tilanteeseen, jossa siivooja tekee mielestään kosteapyyhintää, mutta väline onkin nihkeä. Näyttää siis siltä, että kosteat pyyhintämenetelmät ovatkin muuttuneet nihkeiksi. Lisäksi mietin sitä, mikä siivoojia pelottaa märän menetelmän käytössä. Lisäähän se työtä, kun tehdään kaksi päällekkäistä menetelmää. Mutta jos lika sen vaatii, on se tehtävä. Eihän ole mitään järkeä tehdä liian kuivalla menetelmällä ja sitten yrittää hankaamalla saada likaa irti.

Kevyet siivousmenetelmät toimivat hyvin tiloissa, joissa likaantuminen on vähäistä ja erityisesti tiloissa, joita siivotaan päivittäin. Niissä ne ovat ihan paikallaan, koska likaa ei ehdi kertyä paljon eikä se ehdi tarttua pintaan. Ja jos eteen tulee tahra, voi aina lisätä mekaniikkaa tai kosteutta tahran kohdalle. Kun siivousta tehdään tiloissa harvemmin, vaikkapa 1 x viikossa ja välipäivät asiakas siivoaa itse, niin silloin aletaan olla jo tilanteessa, jossa nihkeät menetelmät saa heittää suoraan romukoppaan. Likaa on kertynyt tiloihin jo ihan eri tavalla ja lika on ehtinyt tarttua pintaan. Tarvitaan enemmän kosteutta, enemmän mekaniikkaa ja joskus mahdollisesti enemmän myös kemiaa. Tänä päivänä, kun välineet ovat kehittyneet ja toimivat jopa ilman kemikaalejakin niin meidän ei tarvitsisi edes niin paljon pelätä siivousalan suurinta peikkoa eli puhdistusaineiden kerrostumista pinnoille. Ei pitäisi olla siis mitään syytä olla käyttämättä riittävästi kosteutta ja hankausta pintojen puhtaaksi saamiseksi. Pinnat kun eivät tule puhtaaksi puhaltamalla. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää alan ammattilaisillekaan. Tätä olemme joutuneet opastamaan monta kertaa vuosien kokemuksenkin omaaville henkilöille. Osataanko yrityksissä riittävästi ottaa myydessä huomioon se tosiasia, että kiinnittynyt lika tarvitsee raskaammat menetelmät ja sitä myöten myös työaikaa kuluu enemmän. Luulen, että usein työmäärän laskennassa ajatellaan, että työ tehdään nihkeillä menetelmillä ja sitä myöten työn tekemiseen varataan liian vähän aikaa.

Siivous on kontaktilaji, monellakin eri tavalla. Siivoustyössä pitää hallita työn teknisen osaamisen lisäksi myös asiakkaiden kanssa toimiminen eli työ vaatii vuorovaikutustaitoja. Kohteesta riippuen todella paljonkin, toisaalta joissakin kohteissa pärjää vähemmilläkin vuorovaikutustaidoilla. Me Puhtaassa Ilossa ajattelemme, että Siivooja on tärkein linkki asiakastyytyväisyyden saavuttamisessa. Siivoojan varassa on palvelun onnistuminen tai epäonnistuminen. Toki tukipalvelut ja -prosessit ovat Siivoojan tukena, mutta viime kädessä se ratkaisee, mitä kohteessa tapahtuu. Siivous on kontaktilaji myös siinä mielessä, että puhdistettavaan pintaan tarvitaan kontakti ennen kuin se saadaan puhtaaksi. Lika saattaa olla sellaista, että se vaatii oikeasti jo paljon kontaktia, hankausta, mekaniikkaa, että se saadaan pois pinnalta. Joskus olen törmännyt siihenkin, että kun työ lähtökohtaisesti opetetaan tekemään kevyesti, niin sen ymmärtäminen, että tahraa pitää oikeasti hangata, että se saadaan pois, on ollut vaikeaa. Itsekin olen opettajana ollessa opettanut, että yksi kohta pyyhitään yhden kerran, näin opetellaan välttämään päällekkäistä työtä. Mutta lika määrittää kuitenkin sen, miten työ kannattaa tehdä. Siksi mietinkin, onko työn keventämisessä menty liian pitkälle? Varsinkin, kun samaan aikaan kuitenkin tuki- ja liikuntaelinten sairaudet eivät ole merkittävästi vähentyneet. Outo yhdistelmä!

-Eeva-Leena, 25 vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä pohtien